Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat katsoneet A:lla olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla perusteella. Asiassa ei näin ollen ollut riitaa turvapaikan myöntämisen edellytyksistä. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat kuitenkin katsoneet olleen perusteltua aihetta epäillä hänen syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tekoihin, minkä vuoksi hänelle ei ollut myönnetty turvapaikkaa. Asiassa tuli näin ollen arvioida, oliko näytetty, että ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset jättää turvapaikka antamatta olivat tässä asiassa täyttyneet.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että pelkkä epäily tai spekulaatio ei riitä näyttökynnyksen ylittymiseen, vaan viranomaisten tulee näyttää, että asiassa on perusteltua tai vakavaa syytä epäillä henkilön tehneen 87 §:n 2 momentissa tarkoitetun teon. Poissulkemislausekkeita on tulkittava suppeasti ja niiden soveltaminen edellyttää aina viranomaisen esittävän selvitystä poissulkemisperusteen soveltumisesta juuri kysymyksessä olevaan henkilöön. Viranomaisen näkemys sen epätodennäköisyydestä, että henkilö ei hänen asemaansa ja tiedustelupalvelussa yksitoista vuotta kestäneeseen toimintaansa nähden olisi syyllistynyt poissulkemislausekkeen alaisiin tekoihin, ei ollut riittävää lausekkeen soveltamiseksi etenkin ottaen huomioon, että A:n oli asiassa ilmenneen selvityksen perusteella katsottava olleen verraten alhaisessa asemassa Irakia hallinneen Baath-puolueen hierarkiassa samoin kuin sotilastiedusteluorganisaatioissa. A oli kiistänyt tehneensä ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdassa mainittuja tekoja, eikä Maahanmuuttovirasto ollut näyttänyt, että olisi perusteltua aihetta epäillä hänen tehneen jonkun mainituissa kohdissa tarkoitetun teon. Asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi perusteltua aihetta epäillä A:n syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitettuihin tekoihin. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin poissulkemislausekkeen soveltamisen osalta ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Ulkomaalaislaki 87 § 2 momentti
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeus 15.5.2015 nro 15/0626/1
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto on 30.6.2014 hylännyt Irakin kansalaisen A:n turvapaikkaa ja toissijaisen tai humanitaarisen suojelun perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Virasto on myöntänyt hänelle tilapäisen (B) oleskeluluvan yhdeksi vuodeksi päätöspäivämäärästä alkaen.
Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
Tosiseikat
Hakija on kertonut olleensa Baath-puolueen jäsen ja edenneensä asemaan Nasir Mutaqaddam eli vanhemmaksi kannattajaksi. Hän on työskennellyt Saddam Husseinin aikana sotilastiedustelussa ja ehtinyt palvella yksitoista vuotta. Hän on osallistunut taisteluihin USA:ta ja kurdeja vastaan Kirkukin alueella sekä, kuten kaikki muutkin Baath-puolueen jäsenet, auttanut taistelussa Saddam Husseinin valtaan paluun puolesta.
Hakija on kertonut yksitoista vuotta kestäneestä työskentelystään Saddamin aikana sotilastiedustelussa seikkaperäisesti ja johdonmukaisesti. Baath-puolueella oli miljoonia jäseniä ja puolueeseen kuuluminen oli yleensä ehtona esimerkiksi julkisen viran saamisessa (UNHCR 2009 ja 2010). Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt hakijan kertomuksen puoluejäsenyydestä ja työskentelystä. Saddam Husseinin hallinnon kaaduttua hakija sai kotiinsa kaksi uhkauskirjettä ja on kaksi kertaa ollut vangittuna ja kidutettuna. Ensimmäisen kerran hänet vangitsi Al Mahdin armeija ja toisella kerralla KRG:n alueen viranomaiset. Hakija pelkää, että hänet vangitaan uudestaan ja hän joutuu kidutetuksi sekä hänet tapetaan, mikäli hän palaa kotimaahansa.
Saddam Husseinin hallinnon kaatumisen jälkeen vuonna 2003 entiset baathilaiset joutuivat pääasiassa shiiaryhmittymien systemaattisten iskujen kohteeksi. Tällaisia ryhmittymiä ovat mm. Badr-ryhmä ja Al Mahdin armeija. (UNHCR 2012)
Baath-puolueen jäseniin kohdistui erityisesti vuoden 2005 vaalien jälkeen systemaattisia oikeudenloukkauksia etenkin shiialaisten aseellisten ryhmien taholta. Tällaiset hyökkäykset ovat UNHCR:n mukaan merkittävästi vähentyneet. Syyksi UNHCR arvelee, että moni entinen Baath-puolueen jäsen on paennut maasta, tai heidän asemansa on vahvistunut Irakissa monen ollessa jonkun nykyisin vaikutusvaltaisen puolueen jäsen tai saatua viran Irakin hallinnosta tai turvallisuusjoukoista. Merkittävä syy hyökkäysten vähenemiseen on myös shiialaisten aseellisten ryhmien heikentyminen ja niiden aseellisen toiminnan väheneminen, muun muassa vuoden 2008 turvallisuusoperaatioiden seurauksena. Vaikka Baath-puolueen jäseniä ja Saddamin regiimiin liitoksissa olevia henkilöitä ei enää systemaattisesti vainota, voivat he yhä joutua iskujen kohteeksi yksittäisissä tapauksissa, esimerkiksi Saddamin vainojen uhrien tai heidän sukulaistensa kostaessa kokemiaan oikeudenloukkauksia. (UNHCR 2012)
Lokakuussa 2011 Irakin turvallisuusjoukot pidättivät lyhyen ajan sisällä noin 600 ihmistä, joiden väitetään kuuluneen Baath-puolueeseen. Pääministeri Malikin mukaan pidätetyt uhkasivat kansallista turvallisuutta ja vakautta pyrkimällä vallankaappaukseen ja Baath-puolueen virvoittamiseen. Pidätykset tapahtuivat sunnienemmistöisissä arabilääneissä, joissa on suunniteltu laajempaa autonomiaa Irakin shiiapainotteisesta keskushallinnosta. (Middle East Online 7.11.2011)
Hakija on kertonut kidutuksistaan ja vangittuna olostaan uskottavasti, ja hänen terveydentilastaan esittämänsä selvitys tukee osaltaan kertomusta. Huomioiden edellä esitetty maatieto ja hakijan kertomus puoluejäsenyydestään sekä työskentelystään Saddam Husseinin hallinnon aikana, Maahanmuuttovirasto ei voi täysin varmistua siitä, ettei hän olisi vaarassa, mikäli hän palaa kotimaahansa. Näin ollen Maahanmuuttovirasto hyväksyy hakijan pelon häneen kohdistuvasta uhasta.
On yleisesti tiedossa, että Irakissa koko aiemman hallinnon (1979–2003) aikana tehtiin rikoksia ihmisyyttä vastaan. Poliittiseen oppositioon ja vähemmistöihin kuuluneita vainottiin ja kidutuksen tiedetään olleen systemaattista ja laajasti käytettyä. Hakija on kiistänyt uransa aikana osallistuneensa pidätyksiin, vangitsemisiin tai kidutuksiin. Hän on kuitenkin kertonut työskennelleensä Saddam Husseinin aikana yksitoista vuotta sotilastiedustelussa. Hän on toiminut muun muassa kuulusteluissa tulkkina ja selvitessä kuulusteltavan olevan vakooja, hänet vietiin osastolle, josta ei päässyt pois elävänä. Hakija on lisäksi osallistunut taisteluihin USA:ta ja kurdeja vastaan Kirkukin alueella sekä hänen vastuullaan oli 5 000 henkilön sotilaallinen kouluttaminen. Hakija organisoi ja suunnitteli noin 12–13 vastarintatehtävää, joihin valitsi kohteiksi bensa-asemia, sotilastukikohtia ja amerikkalaisten Humvee-autoja, jotka olivat partiossa. Puolet hakijan suunnittelemista iskuista onnistui. Hänen kertomansa mukaan iskuissa ei koskaan tullut siviiliuhreja, ja hän noudatti vain ylemmiltä saamiaan käskyjä.
Maahanmuuttovirasto pitää maatietoon viitaten epätodennäköisenä, ettei hakija olisi yksitoista vuotta kestäneen armeijauransa aikana hänen asemansa ja työtehtävänsä huomioon ottaen osallistunut pidätyksiin, vangitsemisiin tai kidutuksiin, eikä hänen toimintansa johdosta olisi koskaan tullut siviiliuhreja. Hakija on joka tapauksessa kertonut osallistuneensa taisteluihin USA:a ja kurdeja vastaan ja häneen kohdistuva mahdollinen uhka johtuu osittain myös Saddamin vainojen uhrien tai heidän sukulaistensa kostaessa kokemiaan oikeudenloukkauksia. Hakija on lisäksi kertonut vastuullaan olleen 5 000 miehen sotilaallinen kouluttaminen, jonka voidaan katsoa olevan erittäin merkittävä ja vastuullinen tehtävä. Hakija on lisäksi suunnitellut vastarintaiskuja, joiden kohteiksi sotilastukikohtien lisäksi hän on valinnut bensa-asemia ja amerikkalaisten Humvee-autoja. Ottaen huomioon iskujen kohteet Maahanmuuttovirasto katsoo erittäin todennäköiseksi, että hakijan kertoman kaltaisissa iskuissa on tullut myös siviiliuhreja. Hakija uskoo yhä Saddam Husseinin olleen hyvä ihminen ja vaikka hakija olisikin saanut käskyjä ylemmiltään, ei Maahanmuuttovirasto voi hyväksyä hakijan kertomusta siitä, ettei hän olisi koskaan toiminut irakilaisia vastaan tai olisi vastuussa teoistaan.
Maahanmuuttoviraston oikeudellinen arvio
Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.
Hakija pelkää henkensä olevan vaarassa, mikäli hän palaa kotimaahansa. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt hakijan kertomuksen työskentelystä ja puoluetaustasta sekä maatieto tukee hänen kertomustaan häneen kohdistuvasta uhasta. Hakijan pelko on siten objektiivisesti perusteltua. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt hakijan kertomuksen hänen kokemastaan uhasta. Hakija on ollut kaksi kertaa vangittuna ja häntä on kidutettu. Häneen kohdistuneita oikeudenloukkauksia voidaan pitää laadultaan ja toistuvuudeltaan vainona. Maahanmuuttovirasto katsoo lisäksi edellä esitetyn maatiedon perusteella, jos hakija palaisi kotimaahansa, hän olisi vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi myös tulevaisuudessa. (Ulkomaalaislaki 87 a §)
Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt hakijan kertomuksen Baath-puolueen jäsenyydestä ja työskentelystä armeijan tiedustelupalvelussa Saddam Husseinin aikana. Baath-puolueeseen kuuluminen katsotaan poliittisen mielipiteen ilmaisemiseksi, joka on ulkomaalaislain mukainen vainon syy. Hakijaan kohdistuva vainon vaara on syy-yhteydessä hänen poliittiseen mielipiteeseensä. (Ulkomaalaislaki 87 b §)
Edellä esitetyn maatiedon perusteella aseelliset ryhmittymät ja Irakin hallitus voivat aiheuttaa ongelmia entisille Baath-puolueen jäsenille. Näin ollen hakijan ei ole mahdollista turvautua kotimaansa viranomaisten suojeluun eikä sisäiseen pakoon. (Ulkomaalaislaki 88 c–e §)
Kaikki turvapaikan antamisen edellytykset täyttyvät hakijan tapauksessa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla poliittisen mielipiteensä johdosta.
Perustelut poissuljennan osalta
Ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohdan mukaan oleskelulupa turvapaikan perusteella jätetään kuitenkin myöntämättä ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, tai joka on tehnyt, tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon. Ulkomaalaislain kyseinen säännös vastaa kohdan määritelmää henkilöistä, joiden ei katsota olevan oikeutettuja kansainväliseen suojeluun. Geneven pakolaissopimuksen 1 artiklan F kappaleen a, b ja c kohta ja Euroopan unionin neuvoston direktiivi 2004/83/EY 12 artikla vastaavat myös sisällöltään ulkomaalaislain pykälää.
Pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista annetun UNHCR:n käsikirjan ja sen liitteenä olevan Lontoossa vuonna 1945 tehdyn kansainvälistä sotarikostuomioistuinta koskevan sopimuksen määritelmän mukaisesti siviiliväestöön kohdistunut murha, tuhoaminen, orjuuttaminen, poiskuljetus tai muu epäinhimillinen teko, taikka poliittisten, rodullisten tai uskonnollisten näkökohtien nojalla tapahtuva vaino, joka on yhteydessä sen kanssa riippumatta siitä, onko teko suoritettu tapahtumapaikkamaan lakien vastaisesti vai ei, ovat Geneven pakolaissopimuksen 1 artiklan F kappaleen a kohdassa tarkoitetulla tavalla rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Pakolaisasioiden toimeenpanosta yhteistyössä sopimusvaltioiden kanssa vastaava YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun virasto UNHCR on laatinut käsikirjan pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista. Käsikirjan 149 kohdan mukaan näiden lausekkeiden soveltamisperusteeksi riittää se, että katsotaan olevan "perusteltua aihetta epäillä", että henkilö on tehnyt jonkin kuvatuista teoista. Maahanmuuttovirasto pitää selvästi toteen näytettynä valittajan kertoman perusteella, että on perusteltua aihetta epäillä hänen syyllistyneen lausekkeen soveltamisperusteeksi katsottaviin tekoihin.
Maahanmuuttovirasto tiedostaa käsikirjan 149 kohdan, että koska poissulkemisesta aiheutuu vakavia seurauksia kyseiselle henkilölle, on näitä lausekkeita tulkittava suppeasti. Jotta poissulkemislausekkeen käyttö olisi oikeutettua, tulee henkilön olla henkilökohtaisessa vastuussa rikoksesta. Yleisesti henkilökohtainen vastuu on seurausta siitä, mitä henkilö on tehnyt tai että hän on konkreettisesti ollut avustamassa rikolliseen tekoon tietoisena siitä, että hänen tekonsa tai laiminlyöntinsä edesauttaisi rikollisen toiminnan täytäntöön panemista. Siten yllyttäminen, avunanto sekä osallistuminen rikoskumppanina voivat olla riittäviä poissulkemiseen.
UNHCR:n poissulkemislausekkeita koskevan tulkintaohjeen mukaan mikäli henkilö on kuulunut hallintoon, jonka toimet ovat selvästi sisältäneet pakolaissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitettuja tekoja, saattaa myös henkilön henkilökohtainen vastuu tulla kysymykseen. Henkilökohtaista vastuuta arvioitaessa merkitystä on annettava henkilön vapaaehtoisuudelle, hänen asemalleen ja mahdollisuuksilleen vaikuttaa ryhmän tekemisiin. Henkilön itse ei ole tarvinnut osallistua tekoihin fyysisesti, vaan riittävää on niiden alulle paneminen, avustaminen, edistäminen ja hankkeen suunnittelu. (UNHCR 2003)
Maatiedon mukaan tiettyjen irakilaisten turvapaikanhakijoiden, kuten aikaisemman baathilaisen hallinnon jäsenten ja sen aseellisiin joukkoihin kuuluneen eliitin sekä turvallisuus- ja tiedustelupalvelussa toimineiden, kohdalla saattaa nousta esiin kysymys poissulkemislausekkeen soveltamisesta. On yleisesti tiedossa, että koko aiemman hallinnon (1979–2003) aikana tehtiin rikoksia ihmisyyttä vastaan. Poliittiseen oppositioon ja vähemmistöihin kuuluneita vainottiin ja kidutuksen tiedetään olleen systemaattista ja laajasti käytettyä. Yksistään Baath-puolueen jäsenyys ei perusta henkilökohtaista vastuuta, mutta jos henkilö on ollut tekemisissä ryhmän kanssa, jonka on raportoitu sekaantuneen ihmisoikeusrikkomuksiin, tulee selvittää henkilön teot, rooli ja vastuut, jotta voidaan arvioida henkilön menettelyä ja hänen mielentilaansa. Merkitystä on henkilön asemalla organisaation hierarkiassa sekä henkilön tietoisuudella esimerkiksi siitä, minkälaisia operaatioita organisaation jäsenet suorittivat tai minkälainen oli niiden henkilöiden kohtalo, jotka pidätettiin asianomaisen valvonnassa tai hankitun tiedustelumateriaalin tuloksena. Irakin osalta on tiedossa, että jatkuva ja vapaaehtoinen toiminta ja johtava asema aiemmassa hallinnossa, Baath-puolueessa tai turvallisuus- ja tiedustelupalvelussa voi perustaa henkilökohtaisen vastuun, koska edellä mainitut organisaatiot ovat kiistatta olleet osallisina pakolaissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitetuissa teoissa. (UNHCR 2012)
Hakija on työskennellyt yksitoista vuotta Saddam Husseinin aikana sotilastiedustelussa. Hakija on tiedostanut toimiessaan tulkkina, että osa kuulusteltavista vietiin osastolle, josta ei selvinnyt hengissä. Hakija on kertonut osallistuneensa taisteluihin kurdeja ja USA:ta vastaan sekä on vastannut 5 000 miehen sotilaallisesta koulutuksesta. Hakija organisoi ja suunnitteli noin 12–13 vastarintatehtävää, joista puolet onnistui. Hakija on kertonut, ettei hän itse osallistunut iskuihin ja noudatti ylemmiltä saamiaan määräyksiä. Hän on todennut lisäksi uskovansa yhä Saddam Husseinin olleen hyvä ihminen. Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei hakija ole voinut toimia sotilastiedustelupalvelussa kertomassaan asemassa Saddam Husseinin aikana yhtätoista vuotta tietämättä ja osallistumatta edellä esitetyn maatiedon mukaisiin ihmisoikeusrikoksiin, kun hän on kertonut muun muassa vastuullaan olleen 5 000 henkilön sotilaallinen kouluttaminen. UNHCR:n ohjeistuksen mukaan henkilökohtaista vastuuta harkitessa henkilön ei ole itse tarvinnut myöskään osallistua tekoihin fyysisesti, vaan riittävää on niiden alulle paneminen, avustaminen, edistäminen ja hankkeen suunnittelu, joita hakija on itse kertonut tehneensä. Hakijan yksitoista vuotta kestänyt ura huomioon ottaen hänen ei voida katsoa toimineen tehtävässään myöskään vasten tahtoaan. Hänen voidaan katsoa hyväksyneen Saddam Husseinin hallinnon aikainen toiminta, ja hänen kohdallaan on perusteltua aihetta epäillä hänen syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa ja Geneven pakolaissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitettuihin tekoihin. Hakijan kohdalla on siten sovellettava ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin mukaista poissulkemislauseketta, ja näin ollen Maahanmuuttovirasto ei anna hänelle turvapaikkaa.
Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijaa ei voida poistaa maasta, koska häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu poliittisen mielipiteensä johdosta, jos hän palaa Irakiin. Maahanmuuttovirasto soveltaa hakijan kohdalla poissulkemislauseketta. Näin ollen hänelle myönnetään tilapäinen oleskelulupa ulkomaalaislain 89 §:n mukaisesti. Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei jatkuva oleskelulupa yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella tällöin tule kysymykseen ainakaan toistaiseksi.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ja valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Pääasia
Kansainvälinen suojelu ja poissulkemislauseke
Sovellettavat säännökset
Ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohtien mukaan turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti, taikka Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.
Pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista annetun UNHCR:n käsikirjan ja sen liitteenä olevan Lontoossa vuonna 1945 tehdyn kansainvälistä sotarikostuomioistuinta koskevan sopimuksen määritelmän mukaisesti siviiliväestöön kohdistunut murha, tuhoaminen, orjuuttaminen, poiskuljetus tai muu epäinhimillinen teko, taikka poliittisten, rodullisten tai uskonnollisten näkökohtien nojalla tapahtuva vaino, joka on yhteydessä sen kanssa riippumatta siitä, onko teko suoritettu tapahtumapaikkamaan lakien vastaisesti vai ei, ovat Geneven pakolaissopimuksen 1 artiklan F kappaleen a kohdassa tarkoitetulla tavalla rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Valittajan asemasta ja toiminnasta esitetty selvitys
Valittaja on sunnimuslimi. Hän on kuulunut Baath-puolueeseen ja hänen sukunsa on ollut Saddam Husseinin luottamuspiirissä. Valittajan asema puolueessa on ollut Nasir Mutaqaddam eli vanhempi kannattaja. Valittaja on työskennellyt Saddam Husseinin aikana yksitoista vuotta sotilastiedustelussa. Alokasaika kesti kolme kuukautta ja tiedustelukoulutus kesti neljä kuukautta. Alokasajan jälkeen valittajan tehtävä oli suojata ulkomaalaisia diplomaatteja. Valittaja toimi kuusi kuukautta tulkkina Ghraibin vankilan lähellä olevassa upseerikoulussa kuulusteltaessa henkilöitä, joiden epäiltiin olevan Iranin vakoilijoita. Kuulusteluissa ei kidutettu ketään, mutta jos selvisi, että kuulusteltava on vakooja, hänet vietiin osastolle 5, josta ei päässyt pois elävänä. Tämän jälkeen valittaja siirtyi suojaamaan upseereita, jotka hankkivat ruokatarvikkeita joukko-osastolle.
Toimittuaan tässä tehtävässä kolme vuotta valittaja siirrettiin Basraan, jossa hän toimi upseerina kaksi ja puoli vuotta. Valittajan tehtävä oli tutkia upseerien mahdollisia lahjuksia. Tämän jälkeen valittaja siirtyi Kirkukiin, jossa hän vartioi tukikohdan korkea-arvoisia upseereita. Toimittuaan tässä tehtävässä viikon valittaja siirrettiin suojaamaan Baath-puolueen korkea-arvoisia henkilöitä.
Valittaja toimi uransa aikana sotilaspoliisin aliupseerina komentaen seitsemää miestä. Valittaja vastasi Syyriasta tulleiden 5 000 henkilön sotilaallisesta kouluttamisesta ja opetti heitä tappamaan itsensä, jos he olivat jäämässä kiinni. Valittaja on osallistunut taisteluihin Yhdysvaltoja ja kurdeja vastaan Kirkukin alueella. Kirkukin menettämisen jälkeen valittaja painui maan alle ja hän antoi tehtäviä kouluttamilleen henkilöille. Valittaja organisoi ja suunnitteli vastarintatehtäviä, kuten miehen lähettämistä bensa-asemalle räjäyttämään itsensä. Valittaja sai käskynsä korkeammassa asemassa olevalta henkilöltä. Kiivain vastarinta kesti noin kolme kuukautta ja valittaja järjesti iskun joka viikko, yhteensä noin 12–13 kertaa. Iskuja järjestettiin sotilaallisiin kohteisiin ja partiossa oleviin amerikkalaisten Humvee-autoihin. Iskuista noin puolet onnistui. Yksi parhaiten onnistuneista iskuista oli isku Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohtaan. Tehtävää suorittamassa ollut henkilö soitti valittajalle ja valittaja sanoi, että tehtävän suorittaja voisi suorittaa tehtävän kuolematta, mutta hän halusi räjäyttää itsensä. Valittaja kiistää osallistuneensa pidätyksiin, vangitsemisiin tai kidutuksiin eikä hänen suunnittelemissaan iskuissa ollut siviiliuhreja.
Saddam Husseinin kuoltua valittaja aloitti työt leipomossa ja ongelmat alkoivat noin 3–4 kuukauden kuluttua. Valittaja sai kotiinsa kaksi kirjettä, joissa oli luoti. Valittajan mukaan kirjeet liittyvät etniseen puhdistukseen, jota shiiamuslimit tekivät sunnimuslimeja kohtaan. Lisäksi he halusivat eroon kaikista Baath-puolueen jäsenistä. Valittaja ei tiedä kuka kirjeet oli lähettänyt. Valittaja siepattiin hänen kotiinsa tehdyn iskun jälkeen ja valittaja kuuli sieppaajien puhuneen uhkauskirjeistä. Valittaja oli Al-Mahdi-armeijan vankina 15–20 päivää ja häntä kidutettiin päivittäin. Häntä pahoinpideltiin, annettiin sähköiskuja ja raiskattiin. Valittaja löydettiin myöhemmin sairaalan takaa kaatopaikalta ja hänen luultiin kuolleen. Hän oli kymmenen päivää hoidettavana sairaalassa.
Valittaja lähti Arbiliin, jossa viranomaiset ottivat hänet kiinni. Valittajaa pahoinpideltiin pääpoliisiasemalla, ja hänet vietiin Sidz El Muhatta -nimiseen vankilaan osastolle 5, jossa pidettiin poliittisia vankeja. Valittajaa pahoinpideltiin ja kidutettiin, ja häntä vaadittiin tunnustamaan olevansa arabiterroristi, joka oli tullut tekemään räjäytyksiä kurdialueelle. Kidutusta kesti ainakin kolme kuukautta, kunnes valittajan silloinen työnantaja maksoi saadakseen valittajan vapaaksi. Valittaja piileskeli esimiehensä avustuksella 35–40 päivää ennen kuin lähti kotimaastaan. Valittaja avioitui Turkissa georgialaisen naisen kanssa ennen tuloaan Suomeen.
Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset
Maahanmuuttovirasto on katsonut valittajalla olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, joten asiassa ei ole riitaa valittajan turvapaikkaperusteiden osalta.
YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun virasto UNHCR on laatinut käsikirjan pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista. Käsikirjan 149 kohdan mukaan se sopimusvaltio, jonka alueella hakija hakee pakolaisaseman tunnustamista, on toimivaltainen päättämään siitä, soveltuuko jokin poissulkemislausekkeista tapaukseen. Näiden lausekkeiden soveltamisperusteeksi riittää se, että katsotaan olevan "perusteltua aihetta epäillä", että henkilö on tehnyt jonkin kuvatuista teoista. Virallisia todisteita ei vaadita aikaisemmasta rikosoikeudenkäynnistä. Koska poissulkemisesta aiheutuu vakavia seurauksia kyseiselle henkilölle, on näitä lausekkeita tulkittava suppeasti (YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun virasto: Käsikirja pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista, tammikuu 1993).
UNHCR:n poissulkemislausekkeita koskevan tulkintaohjeen mukaan mikäli henkilö on kuulunut hallintoon, jonka toimet ovat selvästi sisältäneet pakolaissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitettuja tekoja, saattaa myös henkilön henkilökohtainen vastuu tulla kysymykseen. Henkilökohtaista vastuuta arvioitaessa merkitystä on annettava henkilön vapaaehtoisuudelle, hänen asemalleen ja mahdollisuuksilleen vaikuttaa ryhmän tekemisiin. Henkilön ei ole tarvinnut itse osallistua tekoihin fyysisesti, vaan riittävää on niiden alulle paneminen, avustaminen, edistäminen ja hankkeen suunnittelu (UNHCR Guidelines on International Protection: Application of the Exclusion Clauses: Article 1F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4.9.2003).
Maatiedon mukaan tiettyjen irakilaisten turvapaikanhakijoiden, kuten aikaisemman baathilaisen hallinnon jäsenten ja sen aseellisiin joukkoihin kuuluneen eliitin sekä turvallisuus- ja tiedustelupalvelussa toimineiden, kohdalla saattaa nousta esiin kysymys poissulkemislausekkeen soveltamisesta. On yleisesti tiedossa, että koko aiemman hallinnon (1979–2003) aikana tehtiin rikoksia ihmisyyttä vastaan. Poliittiseen oppositioon ja vähemmistöihin kuuluneita vainottiin ja kidutuksen tiedetään olleen systemaattista ja laajasti käytettyä. Yksistään Baath-puolueen jäsenyys ei perusta henkilökohtaista vastuuta, mutta jos henkilö on ollut tekemisissä ryhmän kanssa, jonka on raportoitu sekaantuneen ihmisoikeusrikkomuksiin, tulee selvittää henkilön teot, rooli ja vastuut, jotta voidaan arvioida henkilön menettelyä ja hänen mielentilaansa. Merkitystä on henkilön asemalla organisaation hierarkiassa sekä henkilön tietoisuudella esimerkiksi siitä, minkälaisia operaatioita organisaation jäsenet suorittivat tai minkälainen oli niiden henkilöiden kohtalo, jotka pidätettiin asianomaisen valvonnassa tai hankitun tiedustelumateriaalin tuloksena. Irakin osalta on tiedossa, että jatkuva ja vapaaehtoinen toiminta ja johtava asema aiemmassa hallinnossa, Baath-puolueessa tai turvallisuus- ja tiedustelupalvelussa voi perustaa henkilökohtaisen vastuun, koska edellä mainitut organisaatiot ovat kiistatta olleet osallisina pakolaissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitetuissa teoissa (UNHCR’s Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Iraq, 31 May 2012).
Valittaja on toiminut 11 vuotta Saddam Husseinin hallituksen aikaisessa sotilastiedustelupalvelussa ja kuulunut Baath-puolueeseen. Valittaja on kertonut organisoineensa ja suunnitelleensa 12–13 vastarintatehtävää, joista puolet onnistui ja osallistuneensa taisteluihin kurdeja ja Yhdysvaltoja vastaan. Lisäksi valittaja on ollut tietoinen siitä, että toimiessaan tulkkina osa kuulusteltavista vietiin osastolle, josta ei selvinnyt hengissä. Asiassa on arvioitava, onko perusteltua aihetta epäillä valittajan syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:ssä ja Geneven pakolaissopimuksen 1 artiklan F kappaleessa tarkoitettuihin tekoihin.
Valittajan voidaan katsoa toimineen aktiivisesti tarkoituksenaan myötävaikuttaa rikoksen tekemiseen ja olleen tietoinen toimiensa rikollisesta luonteesta. Toimimalla pitkään Saddam Husseinin hallinnossa hänen voidaan katsoa hyväksyneen Saddamin aikainen hallinnon toiminta ja toimineen siinä vapaaehtoisesti. Valittajan kohdalla on siten perusteltua aihetta epäillä hänen syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa ja Geneven pakolaissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitettuihin tekoihin. Valittajan turvapaikka-asiassa on tullut soveltaa ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin mukaista poissulkemislauseketta ja valittajalle on tullut jättää antamatta turvapaikka. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Suullinen käsittely
Kun otetaan huomioon perusteet, joihin valittaja on kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut, asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys ja käytettävissä oleva maatietous, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen, Leena Karhu ja Hanna Lähdeniemi, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että valittajalle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella tai ainakin humanitaarisen suojelun perusteella tai asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ja että asiassa järjestetään suullinen käsittely.
Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:
Hallinto-oikeus on päätynyt asiassa virheelliseen ratkaisuun, koska valittajan osalta ei ole perusteltua soveltaa ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohdan poissulkemislauseketta.
Valittaja kärsii masennuksesta ja kidutuksen oireet ovat hänellä vakavia. Hänellä on määrittämätön dissosiaatiohäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö. Hänellä on lukuisia kidutuksesta aiheutuneita vammoja, jotka on tutkittava.
Valittaja on työskennellyt sotilastiedustelussa Irakissa Saddam Husseinin aikaan. Hän ei ole ollut vastuuasemassa päättämässä ihmisoikeuksien vastaisista teoista vaan toiminut esimerkiksi diplomaattien vartijana, tulkkina puoli vuotta, jolloin ei kyse ollut kuulusteluista vaan salakuuntelun tulkkaamisesta, ruokakuljetusten vartijana, ja lisäksi muissa vartiointitehtävissä. Salakuuntelun tulkkaaminen tapahtui yhteyden välityksellä. Kuunneltava aineisto tulee nauhalta ja tätä tulkataan. Asia on tullut virheellisesti ymmärrettyä. Valittajan asema työssä on aina ollut heikko, koska hän ei osaa lukea tai kirjoittaa. Siksi hän ei voinut jatkaa tulkkina vaan joutui muihin tehtäviin. Vasta loppuvaiheessa hän on kouluttanut syyrialaisia ja toimi saamiensa määräysten mukaan. Tällöin oli sotatila.
Näitä vastarintatehtäviä ei voida katsoa ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohtien mukaisiksi perusteiksi jättää turvapaikka myöntämättä. Myöskään tulkkaaminen ei ole sellaista toimintaa, joka johtaisi turvapaikan menettämiseen. Valittaja on itse joutunut vakavien ihmisoikeusrikkomusten kohteeksi, kun Al Mahdin armeija on siepannut hänet yhdessä muiden henkilöiden kanssa, ja hänet on kidutettu lähes kuoliaaksi. Hänet löydettiin kaatopaikalta ihmeen kaupalla hengissä. Sitten hänet myöhemmin siepattiin uudelleen ja hän oli ainakin kolme kuukautta kidutettavana. Maahanmuuttovirasto on todennut, että häneen kohdistuneita oikeudenloukkauksia voidaan pitää laadultaan ja toistuvuudeltaan vainona. Palatessaan Irakiin valittaja olisi vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi myös tulevaisuudessa. Hänen henkinen ja fyysinen tilansa on erittäin huono. Hän tarvitsee terveydentilansa vuoksi lääkärinapua. Hänen terveydentilansa on niin heikko, että häneen ei tule soveltaa edes ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohtien mukaisia perusteita jättää turvapaikka myöntämättä.
Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa todennut, ettei valituksessa ole tuotu esiin sellaista uutta ja olennaista selvitystä, jonka vuoksi asiassa tehtyä päätöstä tulisi muuttaa.
Valittaja ei ole antanut lausunnon johdosta vastaselitystä.
Merkitään, että Maahanmuuttovirasto on 15.8.2016 tekemällään päätöksellä myöntänyt tilapäisen jatko-oleskeluluvan (B) ulkomaalaislain 89 §:n nojalla ajaksi 30.6.2016–30.6.2017.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.
Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan poissulkemislausekkeen soveltamisen osalta ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
Suullinen käsittely
Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.
Valittaja on valituksessaan vaatinut, että asiassa toimitetaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa suullinen käsittely. Asian edellä ilmenevään lopputulokseen nähden ei ole tarpeen pitää suullista käsittelyä.
Pääasia
Ratkaistavana oleva oikeuskysymys
Maahanmuuttovirasto samoin kuin hallinto-oikeus ovat katsoneet muutoksenhakijalla olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla perusteella. Asiassa ei näin ollen ole riitaa turvapaikan myöntämisen edellytyksistä.
Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat kuitenkin katsoneet olleen perusteltua aihetta epäillä valittajan syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tekoihin, minkä vuoksi hänelle ei ole myönnetty turvapaikkaa.
Asiassa tulee näin ollen arvioida, onko näytetty, että ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset jättää turvapaikka antamatta ovat tässä asiassa täyttyneet.
Tosiseikat ja Maahanmuuttoviraston päätöksen perustelut
Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksistä ilmi käyvät keskeiset tosiseikat sekä Maahanmuuttoviraston päätöksen perustelut voidaan tiivistää seuraavasti:
Valittaja oli Baath-puolueen jäsen, joka oli edennyt asemaan Nasir Mutaqaddam eli vanhemmaksi kannattajaksi. Hän oli työskennellyt yksitoista vuotta Saddam Husseinin aikana sotilastiedustelussa. Hän on toiminut muun muassa tulkkina kuulusteluissa tiedostaen, että osa kuulusteltavista vietiin osastolle, josta ei selvinnyt hengissä. Hakija on osallistunut taisteluihin kurdeja ja Yhdysvaltoja vastaan sekä vastannut 5 000 miehen sotilaallisesta koulutuksesta.
Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittaja ei ole voinut toimia kertomassaan asemassa sotilastiedustelupalveluksessa yhtätoista vuotta muun muassa ottaen huomioon hänen vastuullaan ollut 5 000 henkilön sotilaallinen kouluttaminen. Hänen on voitu katsoa hyväksyneen Saddam Husseinin hallinnon aikainen toiminta, ja on ollut perusteltua aihetta epäillä hänen syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa ja Geneven pakolaissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitettuihin tekoihin. Näin ollen poissulkemislausekkeen soveltamisen edellytykset täyttyivät.
Sovellettavat oikeusohjeet
Ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin mukaan turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen:
1) rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;
2) törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena; tai
3) Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.
Ulkomaalaislain 89 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle, jolle ei myönnetä turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella sen vuoksi, että hän on tehnyt tai on perusteltua aihetta epäillä hänen tehneen 87 §:n 2 momentissa, 88 §:n 2 momentissa tai 88 a §:n 2 momentissa tarkoitetun teon, myönnetään tilapäinen oleskelulupa enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan, jos häntä ei voida poistaa maasta, koska häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
Genevessä 28.7.1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (SopS 77/1968) 1 F artiklan mukaan yleissopimuksen määräyksiä ei ole sovellettava henkilöön, johon nähden on perusteltua aihetta epäillä, että:
a) hän on tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen, tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;
b) hän on tehnyt törkeän ei-poliittisen rikoksen pakomaansa ulkopuolella ennen kuin hänet on otettu tähän maahan pakolaisena;
c) hän on syyllistynyt Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin.
Lontoossa vuonna 1945 tehdyn kansainvälisen sotarikostuomioistuimen perussäännön 6 artikla sisältää määritelmän rikoksesta rauhaa vastaan, sotarikoksesta ja rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Artiklan määritelmän mukaisesti siviiliväestöön kohdistunut murha, tuhoaminen, orjuuttaminen, poiskuljetus tai muu epäinhimillinen teko, taikka poliittisten, rodullisten tai uskonnollisten näkökohtien nojalla tapahtuva vaino, joka on yhteydessä sen kanssa riippumatta siitä, onko teko suoritettu tapahtumapaikkamaan lakien vastaisesti vai ei, ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista annettu UNHCR:n käsikirja sisältää tulkintaohjeen Geneven pakolaissopimuksen 1 artiklan 1 F kappaleen a, b ja c kohdissa tarkoitetuista rikoksista.
Neuvoston direktiivin 2004/83/EY korvanneen Euroopan parlamentin ja neuvoston vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle annetun direktiivin 2011/95/EU (ns. uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 12 artiklan 2 kohdan mukaan pakolaisasema jätetään myöntämättä kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, jos on vakavaa aihetta epäillä, että hän on:
a) tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan siten kuin nämä rikokset on määritelty asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa;
b) tehnyt törkeän muun kuin poliittisen rikoksen turvapaikkamaan ulkopuolella ennen kuin hänet otettiin maahan pakolaisena; tällä tarkoitetaan pakolaisaseman myöntämiseen perustuvan oleskeluluvan myöntämishetkeä. Erityisen raa'at teot voidaan luokitella törkeiksi muiksi kuin poliittisiksi rikoksiksi, vaikka niillä väitettäisiin olleen poliittiset päämäärät;
c) syyllistynyt Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa sekä 1 ja 2 artiklassa esitetyn mukaisesti.
Artiklan 3 kohdan mukaan edellä 2 kohdan säännöksiä sovelletaan henkilöihin, jotka yllyttävät siinä mainittuihin rikoksiin tai tekoihin tai muulla tavoin osallistuvat niiden suorittamiseen.
Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan Rooman perussäännön (SopS 55–56/2002) 7 artiklan mukaan "rikos ihmisyyttä vastaan" tarkoittaa muun muassa seuraavia tekoja, kun teko tehdään osana siviiliväestöön kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä ja hyökkäyksestä tietoisena: murha, vangitseminen tai muu vakava fyysisen vapauden riisto kansainvälisen oikeuden perustavaa laatua olevien määräysten vastaisesti, kidutus, tahdonvastainen katoaminen sekä muut samanlaatuiset epäinhimilliset teot, joilla tahallisesti aiheutetaan suurta kärsimystä tai vaikea ruumiillinen vamma tai vahingoitetaan vakavasti henkistä tai fyysistä terveyttä.
Rooman perussäännön 8 artikla määrittelee sotarikokset yksityiskohtaisesti luetellen. Teonkuvauksiin sisältyy yhtäältä kiellettyjä sodankäyntitapoja ja taisteluvälineitä, haavoittuneita ja sairaita suojaavan kansainvälisen tunnusmerkin väärinkäyttöä ja muita rikoksia kansainvälisen oikeuden mukaisia sodan lakeja ja tapoja vastaan ja toisaalta rikoksia haavoittuneiden, sairaiden tai hädänalaiseksi joutuneiden, sotavankien ja siviilihenkilöiden turvaamiseksi noudatettavia kansainvälisen oikeuden sääntöjä vastaan.
Kansalliset säännökset sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan ovat rikoslain 11 luvussa.
Poissulkemislausekkeen soveltamisedellytysten arviointi
UNHCR:n pakolaissopimuksen soveltamista koskevan käsikirjan mukaan poissuljentalausekkeita on tulkittava suppeasti, koska poissulkemisesta aiheutuu vakavia seurauksia kyseiselle henkilölle.
UNHCR:n 1 F artiklaa koskevan lausuman mukaan poissulkemislausekkeen soveltaminen ei edellytä syyllisyyden määrittämistä rikosoikeudellisessa mielessä, mutta näytön tason on kuitenkin oltava riittävän korkea, jotta varmistetaan, että pakolainen ei joudu erehdyksessä turvapaikkaoikeuden ulkopuolelle. Vaatimuksena on siten oltava luotettava, uskottava ja vakuuttava näyttö, joka on pelkkää epäilystä tai väitettä voimakkaampaa (UNHCR Statement on Article 1 F of the 1951 Convention, heinäkuu 2009). UNHCR:n tausta-asiakirjan mukaan riittävän korkealla näyttökynnyksellä myös varmistetaan, että poissulkemislausekkeen soveltaminen on sopusoinnussa pakolaissopimuksen humanitäärisen päämäärän kanssa (UNHCR Background Note on the Application of the Exclusion Clauses: Article 1 F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4.9.2003, kappale 107).
UNHCR:n poissulkemislausekkeita koskevan tulkintaohjeen mukaan todistustaakka poissulkemisesta on valtiolla. 1 F artiklassa asetetun näyttökynnyksen ylittyminen edellyttää selvää ja uskottavaa näyttöä (UNHCR Guidelines on International Protection: Application of the Exclusion Clauses: Article 1F of the 1951 Convention relating to the Status of Refugees, 4.9.2003). UK Home Officen selvityksen (Asylum Instruction: Exclusion: Article 1 F of the Refugee Convention, 1.6.2016) mukaan artikla on tarkoitettu suojelemaan turvapaikkajärjestelmän luotettavuutta, mutta se ei ole rangaistuksenomainen säännös, ja sitä tulisi aina soveltaa vastuullisesti. Kunkin tapauksen yksilölliset olosuhteet tulee ottaa huomioon, ja asianomaiselle tulee antaa tilaisuus selostaa oma osallisuutensa rikoksessa, joka olisi poissulkemislausekkeen soveltamisen perusteena. "Perustellulla aiheella epäillä" tarkoitetaan näyttöä, joka ei ole hatara tai luonnostaan heikko tai epämääräinen, ja jossa on kyse muusta kuin pelkästä epäilyksestä tai spekulaatiosta. Edellytyksenä ei ole, että hakijan asia on tullut tuomioistuimessa käsitellyksi ja hakija tuomituksi rangaistukseen.
Unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytäntöä
Oikeuskäytännössä direktiivin 2004/83/EY 12 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan tulkintaa on käsitelty Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa yhdistetyissä asioissa Saksa v. B ja D (C-57/09 ja C-101/09). Asioissa molemmat henkilöt olivat kertoneet osallistuneensa kapinallisina Turkin valtion vastaisiin toimiin. Tuomioistuin katsoi, että pelkkä jäsenyys terroristilistalla olevassa järjestössä ja tämän järjestön aseellisen taistelun aktiivinen tukeminen eivät automaattisesti muodosta vakavaa aihetta olettaa henkilön tehneen törkeän muun kuin poliittisen rikoksen tai syyllistyneen YK:n periaatteiden vastaiseen tekoon. Se, onko vakavaa aihetta olettaa, että henkilö on tehnyt tällaisen rikoksen tai syyllistynyt tällaisiin tekoihin edellyttää täsmällisten tosiseikkojen yksittäistapauksellista arviointia sen määrittämiseksi, täyttävätkö kyseisen järjestön suorittamat teot asianomaisissa säännöksissä määritellyt kriteerit ja voidaanko yksilöllinen vastuu niiden suorittamisesta kohdistaa kyseiseen henkilöön, kun otetaan huomioon direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa edellytetty näyttökynnys.
Kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet ovat samoja tai vastaavia säännöksiä soveltaessaan päätyneet samantapaisiin johtopäätöksiin. Saksan ylin hallintotuomioistuin (Bundesverwaltungsgericht) katsoi 19.11.2013 antamassaan ratkaisussa (BverwG 10 C 26.12) muun ohessa, että pelkkä jäsenyys EU:n terroristijärjestöjen listalla olevassa PKK-järjestössä ei antanut aihetta olettaa valittajan osallistuneen poissulkemislausekkeen soveltamisalaan kuuluviin tekoihin, vaan henkilön väitettyyn osallistumiseen liittyvät tosiasiat ja muut näkökohdat tuli tutkia ja punnita huolellisesti. Koska näin ei ollut menetelty, asia palautettiin alempaan tuomioistuimeen, jonka tuli yleisesti saatavilla oleviin lähteisiin tai asiantuntijatodisteluun turvautumalla selvittää PKK:n terroritoimintaa kysymyksessä olevan jakson aikana ja sitä kautta valittajan mahdollista osallisuutta siihen.
Itävallan ylin hallintotuomioistuin (Verwaltungsgerichtshof) korosti 21.4.2015 antamassaan ratkaisussa (Ra 2014/01/0154) muun muassa edellä mainittuun unionin tuomioistuimen tuomioon viitaten poissulkemislausekkeen ahtaan tulkinnan ja sen merkitystä, että tosiasiaolosuhteet ja asianomaisen osallisuus kysymyksessä olevalle järjestölle syyksi luettaviin tekoihin, tulee selvittää huolellisesti. Olettamus siitä, että valittaja, Tšetšenian vastarintaliikkeen korkeassa asemassa ollut jäsen, olisi osallistunut taistelutoimiin ja siinä yhteydessä surmannut venäläisiä sotilashenkilöitä, ei ollut riittävää poissulkemislausekkeen soveltamiseksi, kun oli jäänyt selvittämättä, milloin ja millaisissa olosuhteissa hän olisi näihin tekoihin syyllistynyt. Alemman tuomioistuimen päätös kumottiin menettelyvirheen perusteella.
Edellä kuvatun kaltaista linjaa heijastelevia ratkaisuja on annettu myös muissa kansallisissa tuomioistuimissa, kuten Ruotsin Migrationsöverdomstolenissa (MIG 2012:14) ja Ison-Britannian korkeimmassa oikeudessa (Al-Sirri and DD v Secretary of State for the Home Department, UKSC 54, 21.11.2012). Alankomaalaisen tuomioistuimen (Rechtbank 's-Gravenhage) 22.6.2011 antama ratkaisu viittaa siihen, että tässä asiassa valittajana olevan A:n vanhemman kannattajan asema eli Nasir Mutaqaddam oli Baath-puolueen kymmenasteisessa hierarkiassa verraten alhaisella tasolla.
Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä
Päätöksessä 2008:21 korkein hallinto-oikeus on todennut ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 2 kohdan osalta, että poikkeussäännöksenä sitä on tulkittava suppeasti. Poissulkemislausekkeen soveltamisen edellytyksenä ei ole se, että henkilö olisi asetettu siinä tarkoitetusta rikoksesta syytteeseen. Vaikka näin ei olisikaan, on asiaa arvioitaessa saatavissa johtoa siitä yleisestä rikosoikeudellisesta periaatteesta, että epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava rikoksesta epäillyn eduksi (in dubio pro reo). Vastaavasti pakolaisoikeudellisessa näytönarvioinnissa on merkitystä niin sanotulla benefit of the doubt -periaatteella. Näistä periaatteista seuraa, että rajatapauksessa asia on pikemminkin ratkaistava poissulkemislausekkeen soveltamista vastaan kuin sen puolesta.
Päätöksessä 2014:131 korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli perusteltua aihetta epäillä muutoksenhakijan tehneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun rikoksen ihmiskuntaa vastaan. Tapauksessa muutoksenhakija oli vuosikymmenien ajan toiminut virkamiehenä ja ilmiantajana turvallisuuspalvelussa, joka maatiedon mukaan oli syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Muutoksenhakija oli myös kertonut osallistuneensa komentajana tai komentajan sijaisena terroristijärjestöissä koulutettuna iskuihin ihmisiä vastaan.
Oikeudellinen arviointi ja lopputulos
Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat asiassa hyväksyneet valittajan kertomuksen siitä, että hän on päätöksissä kerrotulla tavalla toiminut Saddam Husseinin hallituksen aikaisessa sotilastiedustelupalvelussa ja ollut Baath-puolueen kannattaja. Hän on toiminut diplomaattisuojelussa kolmen vuoden ajan, kuulustelutulkkina kuuden kuukauden ajan sekä kuljetus- ja vartiointitehtävissä kolmen vuoden ajan. Myöhemmin hän on suojellut Baath-puolueen virkailijoita ja osallistunut sotaan Yhdysvaltojen johtamaa liittoutumaa vastaan.
Korkein hallinto-oikeus toteaa aluksi, ettei asiassa ole edes väitetty, että valittaja olisi tehnyt ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa tarkoitetun teon, vaan kysymys on siitä, onko asiassa perusteltua aihetta epäillä valittajan tehneen sellaisen teon. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että pelkkä epäily tai spekulaatio ei riitä näyttökynnyksen ylittymiseen, vaan viranomaisten tulee näyttää, että asiassa on perusteltua tai vakavaa syytä epäillä henkilön tehneen 87 §:n 2 momentissa tarkoitetun teon.
Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan on yleisesti tiedossa, että Irakissa koko aiemman hallinnon (1979–2003) aikana tehtiin rikoksia ihmisyyttä vastaan. Maatietoon viitaten Maahanmuuttoviraston mukaan on epätodennäköistä, ettei valittaja olisi hänen asemansa ja työtehtävänsä huomioon ottaen osallistunut pidätyksiin, vangitsemisiin tai kidutuksiin, eikä hänen toimintansa johdosta olisi tullut siviiliuhreja. Päätös perustuu yleiseen arvioon ilman, että siinä olisi tarkemmin analysoitu Baath-puolueen organisaatiota ja peilattu valittajan asemaa siinä. Vaikka vastaaja onkin aiemman hallinnon aikana kuulunut Baath-puolueeseen ja toiminut sotilastiedustelussa, tämä ei kuitenkaan vielä yksin anna aihetta perustellusti epäillä, että hän on myös tehnyt rikoksen ihmisyyttä vastaan. Yleisesti saatavilla olevista lähteistä esimerkiksi ilmenee, että vuoden 2002 lopussa Baath-puolueeseen kuului niin sanotut kannattajat mukaan luettuna lähes 4 miljoonaa jäsentä, joista suuri osa oli alhaisella tasolla puoleen hierarkiassa (ks. mm. Joseph Sassoon, Saddam Hussein's Baʿth Party, Inside an Authorian Regime, Cambridge University Press, 2012, s. 45–53 ja 286). Asiassa ei ole myöskään muutoin tehty täsmällistä tosiseikkojen arviointia sen määrittämiseksi, onko perusteltua aihetta epäillä valittajan olevan henkilökohtaisesti vastuussa jostakin ulkomaalaislain 87 §:n 1, 2 tai 3 kohdassa mainitusta teosta.
Korkein hallinto-oikeus toteaa edellä selostettuihin UNHCR:n, UK Home Officen sekä EU-tuomioistuimen ja eri kansallisten tuomioistuinten kannanottoihin viitaten ja niihin yhtyen, että poissulkemislausekkeita on tulkittava suppeasti ja että niiden soveltaminen edellyttää aina viranomaisen esittävän selvitystä poissulkemisperusteen soveltumisesta juuri kysymyksessä olevaan henkilöön. Viranomaisen näkemys sen epätodennäköisyydestä, että henkilö ei hänen asemaansa ja tiedustelupalvelussa yksitoista vuotta kestäneeseen toimintaansa nähden olisi syyllistynyt poissulkemislausekkeen alaisiin tekoihin, ei ole riittävää lausekkeen soveltamiseksi etenkin ottaen huomioon, että valittajan on asiassa ilmenneen selvityksen perusteella katsottava olleen verraten alhaisessa asemassa Irakia hallinneen Baath-puolueen hierarkiassa samoin kuin sotilastiedusteluorganisaatioissa. Valittaja on kiistänyt tehneensä ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdassa mainittuja tekoja, eikä Maahanmuuttovirasto ole näyttänyt, että hän olisi tehnyt tai että olisi perusteltua aihetta epäillä hänen tehneen jonkun mainituissa kohdissa tarkoitetun teon.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi perusteltua aihetta epäillä valittajan syyllistyneen ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentissa ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen 1 F artiklassa tarkoitettuihin tekoihin.
Edellä mainituilla perusteilla Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava poissulkemislausekkeen soveltamisen osalta ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer, Mikko Puumalainen ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Liisa Leiniö.
.jpg)
